Opiskelija-asuntotuotannon tukemista jatkettava - Kannanotto Asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuus -hankeryhmän raporttiin

25.02.15

Ympäristöministeriö asetti marraskuussa 2013 työryhmän selvittämään nykyisen asumisen verotuksen ja tukijärjestelmän vaikuttavuutta ja tehokkuutta sekä tekemään ehdotuksia sen kehittämiseksi. Työryhmän puheenjohtajana toimi kansliapäällikkö Hannele Pokka. Työryhmä luovutti raporttinsa kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitaselle 24.2.2015.

Työryhmä on ansiokkaasti kirjannut hyvän tukijärjestelmän kriteereiksi mm:

"Kustannustehokkuudella varmistetaan, että tavoiteltu hyöty saadaan mahdollisimman pienellä taloudellisella panostuksella."
"Tuet kohdentuvat tarpeeseen perustuen; tuen tulee kohdentua niille henkilöille, jotka sitä eniten tarvitsevat pienituloisuudesta tai erityisestä tarpeesta johtuen"

Työryhmän tekemät esitykset ovat kuitenkin selvästi ristiriidassa asetettujen tavoitteiden kanssa. Ryhmä esittää pääsääntöisesti vain tukimuotojen karsimista, mutta ei varsinaisesti uutta tilalle.

Suomen opiskelija-asunnot SOA ry haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

1. Investointituet ovat välttämätön edellytys uusien kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen rakentamiselle opiskelijapaikkakunnille
2. Alennettua omavastuukorkoa tulee jatkaa
3. Voittoa tavoittelemattomien opiskelija-asuntoyhteisöjen toimintaedellytykset pitää turvata valtakunnallisesti uusien opiskelija asuntojen aikaansaamiseksi,
4. Opiskelijat ovat heikentämässä työssäkäyvien asunnonsaantimahdollisuuksia, jos uusien opiskelija-asuntojen vuokrataso ajautuu markkinatasoon ilman tukia.

Työryhmä esittää, että vuokra-asuntotuotantoon suunnattua omavastuukoron alentamista ei jatketa määräajan jälkeen ja opiskelija-, nuoriso- sekä senioriasuntojen rakentamisesta halutaan jatkossa poistaa erityisryhmille suunnattu investointiavustus. Uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen aikaansaamisen edellytyksenä on toimiva tuotantotukijärjestelmä. Muussa tapauksessa joudumme tilanteeseen, jossa olemme pelkästään markkinaehtoisen vuokra-asuntotarjonnan varassa. Tämä voi johtaa siihen, että asumistuen tasoa on pakko leikata tukikustannusten nousun hillitsemiseksi. Kustannustehokkuuden ja kohtuuhintaisen asumismahdollisuuden saavuttaminen edellyttävät siis sekä tuotanto- että asumistukea.

Opiskelija-asuntotuotannon omapääoma-avustus luotiin aikanaan eduskunnan toimesta. Vuoden 1980 valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunta lisäsi talousarvioon uuden momentin opiskelija-asuntotuotannon omapääoma-avustusta varten. Avustuksella oli tarkoitus helpottaa opiskelija-asuntoyhteisöjen tilannetta, kun näillä ei ollut rakennusinvestointeihin tarvittavia omia varoja. Tästä luovuttiin, kun laki avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi tuli voimaan vuoden 2005 alusta lukien.

Erityisryhmien investointiavustusten tarkoituksena on alentaa niitä rakentamisen lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat kohderyhmän kannalta tarpeellisista erityisistä tila- ja varusteluratkaisuista. Opiskelija-asuntotuotannossa ei ole tällaisia erityisiä tilatarpeita. Sen sijaan kysynnän painottuminen pieniin asuntoihin on merkinnyt sitä, että rakentamiskustannukset ovat olleet keskimäärin korkeammat kuin ns. normaalissa ARA-vuokra-asuntotuotannossa. Opiskelijoiden valtakunnallinen asuntotilanteen parantaminen kannattaa tehdä kohdennetulla ja tuetulla opiskelija-asuntorakentamisella, jotta opiskelijat eivät ole kilpailemassa samoista asunnoista työssäkäyvien henkilöiden kanssa. Opiskelija-asuntorakentamisen avulla helpotetaan siis välillisesti myös työvoiman asunnonsaannin edellytyksiä. Opiskelija-asuntojärjestelmän keskeisten tukien poistaminen johtaisi myös siihen, että opiskelijoille ei pystyttäisi tarjoamaan markkinoita edullisempia vuokra-asuntoja, koska opiskelija-asuntojen rakentaminen muuttuisi voimakkaasti riskilliseksi. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa siihen, että osassa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kilpailukyky heikkenisi opiskelijoiden asumiskustannusten karsiessa osan hakijoista.

Opiskelija-asuntoyhteisöt ovat joko säätiöitä tai kaupunkien omistamia yhtiöitä. Ne eivät jaa osinkoa tai muuta etuutta perustajilleen tai omistajilleen. Opiskelija-asuntoyhteisöjen lähes ainoa liiketoiminta on käyttö- ja luovutusrajoitusten alaisten ARA- opiskelija-asuntojen vuokraus ja ylläpito. Vuokra määräytyy omakustannusperiaatteella ja tästä johtuen omia varoja tarvittaviin investointeihin ei synny. Investointiavustuksen poistaminen vaikeuttaisi merkittävästi sekä uusien opiskelija-asuntokohteiden rakentamista että olemassa olevien perusparantamista, kun yhteisöillä ei olisi tarvittavia omia varoja investointeihin.

Opiskelijoiden opintotuki ei ole kehittynyt yleistä kustannuskehitystä vastaavasti. Opiskelijat ovat yhtenäinen pienituloinen ryhmä, jonka toimeentulo on täysin riippuvainen opintotuen kehityksestä. Vuokra on vastaavasti opiskelijan suurin yksittäinen menoerä. Opiskelija-asuntoyhteisöt tarjoavat opiskelijoille selvästi edullisimman asumismuodon ja yhteiskunnan myöntämä tuotantotuki menee täysimääräisesti opiskelijoiden asumiskustannusten alentamiseen.

Hyvistä tavoitteista huolimatta herääkin kysymys, mikä tuki ja millä tavalla kohdentuu kohderyhmänä opiskelijoille, jotka ovat eniten tuen tarpeessa. SOA pitääkin erittäin tärkeänä, että opiskelija-asuntotuotannossa säilytetään investointiavustus ja alennettu omavastuukorko.

Suomen Opiskelija-asunnot SOA ry

Hallituksen puheenjohtaja Kirsti Saviaro, DAS, puhelin 040 533 4780
Hallituksen varapuheenjohtaja Kalervo Haverinen, TYS, puhelin 050 331 6914
Hallituksen jäsen Matti Tarhio, HOAS, puhelin 0400 800 255